Pelko ja viha lehtien sivuilla

Pelko ja viha kaupungin kaduilla
Pelko ja viha ihmisten silmissä
PELKO JA VIHA LEHTIEN SIVUILLA
Pelko ja viha ihmisten sydämissä


© Soundi Marraskuu 1992 - Mika Junna

Siitä on tasan viisitoista vuotta. Punkin aate tuli ja räjäytti tuolloin myös suomalaisen todellisuuden uuteen uskoon.

Henkinen ja taloudellinen lama vallitsivat yhteiskunnassa samaan tapaan kuin tänäänkin. Nousukaudesta ei ollut tietoakaan. Hiljaa pinnan alla kyti tyytymättömyys vallitsevaan tilanteeseen.

Punk oli sekä yhteiskunnallinen että musiikillinen tiedostamisen prosessi. Päähänpotkitun ja alistetun ryhmän kapinaa vanhaa järjestelmää vastaan. Ja nyt juuri historia tuntuu toistavan itseään. Suurta pamausta odotellessamme palaamme aikakoneella viidentoista vuoden taakse. Punk revival. Tämä ei ole vielä SE RÄJÄHDYS, mutta ihmeen hyvin tämä istuu syksyyn ja talveen 1992.

Pelle Miljoona, suomalaisen punkin veteraani, kiertää taas maata vanhojen klassikkojensa kanssa. Punkin reliikkikama on tänään yhtä totta kuin se 80-luvun krapula, joka parhaillaan runtelee tätä syntistä maatamme. Mukana Pellen matkassa on toinen Suomipunkin legenda Tumppi Varonen. Ryhmä täydentyy hieman nuoremmista sälleistä Tepu Lehdosta ja ajoittain myös Tero Siitosesta.

Pelle: - Mä elän sellaisella fiiliksellä, että mulla ei ole sen enempää menneisyyttä kuin tulevaisuuttakaan. Ei mulla ole mitenkään huonoja viboja tulevista. Tällä iällä (s. 1955) sitä osaa ottaa asiat sellaisina kuin ne tulee elikä annetaan.

Tumppi: - Just nyt mulla menee hyvin mut nää leikkaukset ja lyhentämiset tuntuu kyllä liian henkilökohtaisilta. Mä olen aina kelannut vähän liikaa näitä juttuja vaikken mä välttämättä tee mitään niiden hyväksi.

Pelle: - Vuodet on menneet helvetin nopeesti. Siitä on jo viisitoista vuotta kun mäkin aloitin nää hommat. En mä vaan tiedä mihin ne kaikki on huvenneet.
Mä en tartte politiikkaa nähdäkseni totuuden.
Olen kyllästynyt komiikkaan heidän paskapuheiden
Lähdetään kiitämään


Pelle: - Tottakai mä kävin äänestämässä, mutta se mitä mä teen noin muuten ei ole politikointia. Ensisijaisesti mä olen kuitenkin taiteilija. Me ei olla virallisesti minkään porukan bändi, vaikka me voidaan soittaa esimerkiksi Vasemmistoliiton vaalitilaisuudessa. Me soitetaan siellä mihin meidät tilataan.

Tumppi: - Me ei minkään lipun alla sauhuta. Mä en usko mihinkään ismeihin.

Pelle: - Me ollaan vähäosaisten puolella. Meidän musiikki kommunikoi niiden kanssa, joilla ei mene välttämättä hyvin. 80-luvun lihavia vuosia ei tähän maahan kyllä koskaan enää saada. Ne vuodet elettiin velaksi ja nyt on sitten maksun paikka. Ja sitä velkaa joudutaan maksamaan vielä helvetin pitkään. Ihmisten ei kannata luulla, että tätä kestää vain muutaman vuoden, ja sen jälkeen voidaan elää taas kuin porsaat. Kun parin kolmenkymmenen vuoden päästä tutkitaan historiaa, nähdään selvemmin se että 80-luvulla elettiin täysin velaksi.

Tumppi: - Ei 80-luvulla svengannut edes musiikkirintamalla.

Pelle: - Näinä aikoina tehdään uutta vähäosaisten kulttuuria ja mä ainakin haluan olla siinä liikkeessä messissä. Ja sillä ei ole mitään tekemistä vanhojen valtarakenteiden tai politiikan kanssa. Se on tavallisten tyyppien juttu. Mä en halua olla minkäänlaisen elitismin kanssa tekemisissä. Toivo löytyy jokaisesta ihmisestä itsestään. Tarvitaan uusi arvomaailma tän nyt luhistuneen tilalle.

Tumppi: - Mulle elämässä tärkeintä on terveys ja tietenkin se että on jotain tekemistä. Pitää itsensä kondiksessa, jotta voi duunata sellaista mikä itsestä tuntuu mielekkäältä.

Pelle: - Joo ja että siinä touhuamisessa on koko ajan olemassa juoni. Hommat on mun mielestä kohtalon käsissä. Loppujen lopuksi sä itse ohjaat hemmetin vähän omia juttujasi.
Tänään ei saa uskoa
tänään täytyy unohtaa
tänään ei saa tuntea tuskaa
tänään täytyy vain diskossa persettä heiluttaa
Juokse villi lapsi


Tumppi: - Punk oli iisi juttu.

Pelle: - Se oli mun woodstock.

Tumppi: - Se oli avain aika moneen paikkaan. Ennen sitä seisoi aina jonoissa, sitten pääsikin bailaamaan lavoille. Jotkut on kysyneet, että miks me soitetaan vieläkin noita vanhoja punkbiisejä, mut mä luulen ettei ne kysy Bo Diddleyltä et miks se soittaa vanhoja rock'n'rollejaan. Se mitä me skulataan on edelleenkin rehellistä ja toimivaa kamaa.

Pelle: - Tietysti siihen tarvitaan myös oikea asenne. Ei kuka tahansa osaisi soittaa näitä munkaan biisejä niin että ne toimii hyvin.

Punkkia on sanottu kapinaksi, joka pisti senaikaisen musiikkikuvan täysin uuteen uskoon. Nyt technoa on kutsuttu tämän päivän vastineeksi punkille.

Pelle: - Toi on paskapuhetta. Ei tekno tule muutamaan musiikkia mihinkään suuntaan. Musta tekno tulee aina jäämään yhdeksi pieneksi alaotsikoksi. Punk vaikutti paljon myös muilla musiikin sektoreilla. Punkin jälkeen musiikissa ei ole tapahtunut mitään mullistusta. Rap on tietysti, mut ei sekään ole kovin voimakas ollut, etenkään meillä Suomessa. En mä tiedä. Mä en kelaa tommosta. Punk kuului mun nuoruuteen ja merkitsi mulle helvetisti.

Pelle: - Nykyisin skidit elää ihan eri todellisuudessa kuin silloin 70-luvun lopulla. Ei silloin ollut näin massiivista tajuntateollisuutta. Nykyisin joka tuutista tulee jotain. Siinä on helvetin vaikea erottaa mikä on todellista ja mikä ei. Ennen sun oli helpompi löytää minkä puolella sä olet ja mitä vastaan. Nyt kaikki on sekavaa mössöä. Ei politiikastakaan löydy enää selkeitä asioita. Nykyskidin on vaikeampaa löytää ihanteita. Toihan pätee oikeastaan meihin kaikkiin.
Sisko tahtoisin jakaa kanssas tämän yön
mut sydän liikaa lyö
maailma ääni liian voimakas on, olen levoton
Moottoritie on kuuma


Pelle: - Meidän biiseistä ei koskaan aikaisemmin ole tehty kattavaa kokoelmalevyä (toim.huom. tämä oli siis kolme vuotta ennen Stoori -levyn julkaisemista). Ideana oli, että jos sellainen tehdään, niin sen on oltava live. Hyvä paikka sen duunaamiseen lohkesi sitten viime vuoden Pohjalla taas -rundilla. Me soitetaan näitä samalla raivolla kuin joskus ennenkin. Se energian purkaus ja se hauskuus on aivan samat kuin kymmenen viisitoista vuotta sitten. Mä luulen, että jos näistä musiikin fiiliksistä puhutaan, niin sä voit blokata mun kommentin jostain vuoden -79 Soundista. Ei nää asiat koskaan muutu.

1980-nimisessä yhtyeessä vaikuttivat Pellen ja Tumpin lisäksi Ari Taskinen, Stefan Piesnack ja Rubberduck Jones. Onko maa niellyt jälkikolmikon?

Tumppi: - Taskinen muutti ihan äskettäin Tallinnaan. Kai se jotain taidetta sielläkin tekee niinkun se on tehnyt täällä Suomessakin.

Pelle: - Stefanista mä tiedän jotain, mutta en halua sitä tässä puida. Rubberduck hengaili äskettäin meidän keikalla, mutta siitäkään mä en tiedä mitä se tällä hetkellä duunaa.
Rytmiä sykkivä vaellustarina Andien juurelta,
Perusta, Chilestä ja Boliviasta. Päähenkilönä
näyttöpääte- ja mikroruokaelämäänsä
kyllästynyt suomalainen Pete Cansado, joka saa
unistaan kimmokkeen lähteä seuraamaan kadonneen
isänsä jälkiä.
Unimies-kirjan kansitekstiä


Pelle: - Tää on mulle ihan toinen stoori kuin musiikki. Kirjoittaminen on mulle vakava asia. Vasta nyt mä tiedän, että mä pystyn ilmaisemaan itseäni kirjoittamallakin

Pellehän debytoi kirjailijana jo vuonna 1985. Budhha Blues irrotti kriitikoilta jokseenkin tylyt kommentit. Unimiehen kritiikki on ollut jotakuinkin päinvastainen.

Pelle: - Ihmisten pitäisi muka aina pysyä lestissään. Jos sä olet punkkari, sä et saisi tehdä mitään muuta. Nuorempana mä sain kirjallisuudesta lohtua ja maailmanrakennusainetta. Mä luin Hemingwayn tapaisia klassikoita. Jack Kerouac oli ehdoton ykkönen... Unimiestä mä kirjoitin kauan. Ensimmäiset stoorit syntyi viisi vuotta sitten ja kirja on kirjoitettu käytännössä kokonaan lattareissa. Unimies on Buddha Bluesia paljon hallitumpi. Ekassa oli vielä mukana nuoruuden naiiviutta, joka ei sinänsä ole paha asia.

Enää mua ei mikään vedä tonne lattareihin. Tää kirja on testamentti siellä viettämästäni ajasta. Mä olin siellä kuudesta vuodesta ehkä kaksi. Tälle elämälle on ominaista tietty vierauden tunne. Vaikka sä asut Suomessa, sä et koe itseäsi enää suomalaiseksi samanlaisessa merkityksessä kuin ennen. Tai eurooppalaiseksi. Mediavallankumouksen ansiosta koko maailma on jatkuvasti läsnä siellä missä sä itsekin olet, riippumatta paikasta.
Lähden maailmalle etsimään itseäni, syvältä itsestäni
kun sen löydän, tuon sen sulle lahjaksi
ehkä ainiaaksi
Moottoritie on kuuma


Pelle: - Jossakin vaiheessa mä kuvittelin tuntevani itseni jollain tavalla. En sitten tiedä mistä tää nykyinen levottomuus johtuu. Olisiko se seurausta sekaisin olevasta maailmasta? Mun on vaikea tuntea että mikä tai kuka mä olen, mutta ei se ole välttämättä huono juttu. Mä luulen, etät mä en ole ainoa levoton sielu tässä ajassa...