Pelle Miljoona & Rockers : ABC

Pyramid RAMI 3056 / RAMCD 3056

Hurjat pojat - Lisää viihdettä - Sä oot tähti - Lohduton laulu - Vieraantumisen ABC - Rikoin lakia - Rock'n roll baby - Vanha rakkaus - Paha henki - Kasvot ikkunassa - Hengissä - Kaunis on maailmain


© Soundi 05/93 - Vesa Siren

Tämä ei ole punkkia. Tämä ei ole ikääntyneiden setien jäykkää lämmittelyä. Tämä ei ole nostalgiaa.
Ei, Pellen uusi levy on helvetin hyvää suomenkielistä rockia armon vuonna 1993.

Nostalgia löytyy vain kuulijoiden pään sisältä - ja varmaan soittajienkin, sillä kelaavathan he nuoruutensa klassikkoja keikoillaan. Se ei kuitenkaan ole oleellista. Oleellista on se, että tämä levy toimii omillaan.

Välillä äänensä ja musiikillisen kiinnostavuutensa menettänyt Pelle laulaa paremmin kuin vuosiin, itse asiassa paremmin kuin koskaan sitten Moottoritie on kuuma ja Rakkaudesta elämään levyjen. Tumppikin tukee omilla popmaisen tarttuvilla ihmissuhdejutuillaan kokonaisuutta vanhojen levyjen tapaan.

Äijillä on selvästi ollut hauskaa studiossa. Tämä levy huokuu vapautunutta energiaa. Pellen tuttu pateettisuuskin puree jälleen, sillä siinä on jälleen voimaa ja hurttia huumoria takana.

Pellen patetiassa ei sinänsä koskaan ole ollut mitään pahaa. Jos haluaa olla aito ja laulaa itselleen tärkeistä asioista, on aina otettava riski siitä, että joku nyhjäävä rock-kriitikko mutisee kirjoituskoneensa ääressä moisen olevan "kornia" ja "pateettista". Pelle ei moista pelkää. Hän on lauluntekijä joka pystyy sylkemään suustaan riimin:


huippupoliitikko silkkipuvussaan
hönkäilee hammasmätää suustaan
vaikuttaen uskottavalta. Toki on mukava huomata, että Pelle pystyy myös irroittelemaan jossain Rock'n roll baby -biisissä riemastuttavaa rock-kliseilyä yhtä huolettomasti kuin Tumppikin.
Tämä levy on arvostettava saavutus aikana, jolloin Suomessa tunnutaan tekevän lähinnä vain englanninkielistä rockia. Hyviä suomenkielisiä pop-bändejä meillä riittää Miljoonasateesta Eppu Normaaliin, mutta vain CMX ja muutama muu pystyvät suomenkielisen rockin puolella vastaamaan Rockersin haasteeseen yhtä tarttuvin kertosäkein ja energisin esityksin.

Osan kiitoksista keräävät Havana Black -miehet. Heiskasen kitarat purevat siinä missä Rubberduck Jonesin aikanaan. Hannu Leiden on taannut soundipuolen onnistumisen.

Biisit ovat järjestään tarttuvia hoilotuksia. Sanoiko joku että Hurjat pojat on sentään vähän liian kliseinen ja korni? Jos sanoi, hän on kenties "aikuistunut" tavalla, josta Pelle ja hänen kaltaisensa tuskin perustavat.

Lisää viihdettä, Sä oot tähti, Vieraantumisen ABC, Rock'n roll baby, Vanha rakkaus, Paha henki ja Tumpin aivan erityisen hieno Kasvot ikkunassa ansaitsevat klassikon aseman siinä missä vanhatkin hitit.

Onneksi sedät jaksaa heilua. Tätä tahtoo lisää.

VESA SIREN

< Takaisin arvosteluihin