Pelle Miljoona OY : Matkalla tuntemattomaan

Johanna JHN 2060

Aika - Matkalla tuntemattomaan - Vapauden huuto - Sodassa maailmaa vastaan - Minä ja kosminen tyttöni /// En ole hullu - Vain unelmilla on siivet - Aion unelmoida läpi elämän - Ääni pimeydestä - Berliini - Se elää


© Soundi 11/81 - Jyrki Siukonen

Pelle Miljoona on tavallaan kansainvälisin suomalaisyhtye, ei siksi että he ovat käyneet keikoilla ja levyttämässä ulkomailla, vaan koska heidän otteensa asioihin on kotiympyröitä laajempi, rohkeampi. Poliittinen. Moottoritien paikoitellen untuvanpehmeiden unelmien jälkeen on taas aika puhua. Minua tällä levyllä ilahduttavatkin juuri Pellen tekstit, onhan levy toki musiikillisestikin antoisa, mutta ei olennaisesti uusi. En ole lainkaan varma, onko tämä musiikillisesti merkittävä levy, en ole varma onko yksikään viimeaikojen kotimainen levy stä, mutta en usko sen toisaalta olevan tärkeää.

Selvää on, että Pellen levyllä on täysin erilainen tunnelma kuin muilla tämän vuotisilla kotimaisilla levyillä, luultavasti se on eniten kiinni todellisuudessa, usein tunnepitoisesti, ja hyvä niin. Niin harvoissa levyissä on taistelevaa henkeä nykyään, nimitettäköön sitä sitten pateettisuudeksi tai miksi tahansa, niin minä luulen että nyt juuri sitä tarvittaisiin.

Harvemmin Pellestä puhutaan hyvänä tekstin tekijänä, hänet kyllä tunnustetaan sellaiseksi, mutta ei sen kummempaa. Kuitenkin hänen tekstinsä ovat kielellisesti rikkaita ja kekseliäitä, monipuolisia ja laadukkaita. Tällä levyllä on muutamia Pellen parhaita tekstejä, niin ainakin minä koen. Otetaan esimerkiksi tuo En ole hullu, jossa Ari Taskisen musiikki sitäpaitsi toimii erinomaisen hyvin, siinähän on saamarin hieno teksti, enemmän poweria kuin Esa Saarisen kootuissa jupinoissa yhteensä.

Kokonaisuutta levyllä rikkoo pahiten Taskisen sanoittama Ääni pimeydestä, joka iänikuisessa teiniproblematiikassaan maistuu auttamattoman väljähtyneeltä.

Eihän tämä mikään täyteenpakattu mestariteos ole, mutta tarjoaa selvästikin jotain sellaista mitä muilta puuttuu, vakavan vaihtoehdon kenties. Positiivisimpana näen sen että musiikki on vapaata kaikenlaisesta rallattelumentaliteetista.

Matka jatkukoon, maailmalla on jo käyty, ja epäilemättä sinne palataan vielä, mutta nyt ollaan tultu takaisin Suomeen vuonna 1981. Yhtye, joka on syntynyt, kasvanut ja oppinut laulamaan Urho Kekkosen presidenttiuran aikana, kokenut monia miehistönvaihdoksia ja kokeillut monenlaisia ideoita, jatkakoon varoen sortumasta pikkunäppärään musiikilliseen tyylittelyyn, ja säilyttäköön rehellisyyden edelleen korkeimpana johtotähtenään.

JYRKI SIUKONEN

< Takaisin arvosteluihin