Pellemiljoona Oy : Moottoritie on kuuma

Johanna JHN 2021
Moottoritie on kuuma - Vapaus on suuri vankila - Meille kävi näin - Koska sydän sanoi niin - Kovat kundit - Olen kaunis /// Juokse villi lapsi - Nuoret rakastavaiset - Älä äiti itke - Tänä yönä vien sut pois - Elämän pyörä - Moottoritie - Hyvää yötä maailma


© Soundi 11/80 - Juhani Kansi

Elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa
Olen tulessa
Rintaan pakottaa, sydän tahtoo lentää
Nousta tuulen selkään
Kun levy maistuu elämältä, tuoksuu rakkaudelta, pursuu voimakasta kokemista, intohimoa ja elämän janoa, viisautta sekä hyvää rockia, on kyseessä teos, josta haluaisi kirjoittaa sydämensä tyhjäksi, mutta se on vaikeaa.

Nämä biisit aukeavat kuuntelemalla, eivät selittelemällä. Niitä on helppo lähestyä ja ilo kokea. Ne tempaavat mukaansa, avaavat korvat ja kertovat kypsästi elämästä. Etenkin Pellen tekstit, joissa puhuu kokenut, kypsä ihminen, joka on valmis jakamaan kokemuksensa. Pellen tekstien villiyden ja kaaosmaisuuden keskeltää kasvaa avara elämänkatsomus, jossa on paljon hyviä oivalluksia.

"Niissä on seestymistä", sanoi Pelle teksteistään, eikä "niissä on systeemiä", kuten lehteen oli (Soundi 10/80 --toim.huom.) virheellisesti ladottu (häpiän silmät päästäni, lat.huom.)

Älkää sanoko, että Pelle laulaa lällää, kun hän kertoo rakkaudesta, odottavista laivoista, valkoisista kyyhkysistä ynnä muista vertauskuvista. Pelle on jo laulanut rajut protestilaulunsa ja haistakaa-paska-juttunsa. Juuri siksi hänellä on varaa laulaa mistä tahansa, eikä se kuulosta lällältä tai kornilta, vaikka se jonkun muun laulajan suussa siltä kuulostaisikin. Samoin on Tumpin kohdalla. Kun hän laulaa Nuoret rakastavaiset, se ei kuulosta lälläriltä, vaan hyvältä ja aidolta rockilta. Biisi on komea jatko 'Tahdon rakastella sinua' -teemaan.

Tumppi ja Pelle ovat Alangon Ismon ohella parhaat suomenkieliset rock-laulajat. Kun he avaavat suunsa, on tuloksena toimiva tulkinta.

He puhuvat suoraan kuulijalle. Pelle ei saarnaa, ei pakota nielemään näkemyksiään. Ne vain tulevat levyltä sellaisella voimalla, että ne haluaa ottaa vastaan luonnostaan.

Moottoritie on kuuma -albumilla voi nauttia hyvistä biiseistä, hyvästä bändistä ja hyvästä kokonaisuudesta. Pelle kuvaa elämää yleisissä puitteissa (Juokse villi lapsi) liittäen omien kokemustensa kuvaan sen mitä ympärillään näkee. Tumppi yhdistää kokonaisuuteen nuoret rakastavaiset (Meille kävi näin, Nuoret rakastavaiset, Elämän pyörä) ja tuo Pellen suurempien linjojen lomaan intiimiyttä, Tumpin suuhun istuvat luonnostaan myös tarina kadun kovasta asvaltista ja väkivallasta (Kovat kundit) sekä kuvaus nuorista itseään etsivistä kapinallisista, jotka värjäävät tukkansa sinisiksi, eivät mene armeijaan ja rämpyttävät koko päivän kitaraa (Älä äiti itke).

Olen kaunis (uusi, singleä parempi versio) on mahtava hymni.


Me ollaan kauniita
me ollaan rohkeita
me ollaan vapaita
syntyneet voittamaan!
Optimismia, oman arvonsa tiedostamisen tärkeyttä, periksiantamattomuutta! Tällaista sanomaa on ilo laulaa ja tanssia. Biisistä on muotoutunut tunnuslaulu 80-luvun suomalaisille punkeille. Mutta eivät asiat niin yksinkertaisia ja selviä olekaan. Ykköspuolen hurja päätös Olen kaunis saa perspektiiviä heti kakkospuolen alussa: Juokse villi lapsi. Pelle kuvaa piikikkäästi suomalaista katu- ja sielunmaisemaa. Muiden muassa rapisevat punkkien ruusuiset unelmat:


Rintamerkkisi ovat ruostuneet
Äänilevysi puhki kuluneet
Hakaneulat ja ketjut katkenneet
Ja rahat jonkun taskuun kadonneet...
Biisi alkaa rauhallisesti Taskisen kosketinsoittimilla ja Pellen laululla. Kitaroiden ja rumpujen syöksyessä mukaan Pellen synkkien näkymien kuvaus kasvaa aggressiivisemmaksi ja purkautuu lopulta vapauttavaan kertosäkeeseen, optimismi alkaa jälleen kipinöidä kaaoksen keskellä:


Juokse villi lapsi
juokse kauemmaksi
Siellä kasvat vahvemmaksi ja vapaammaksi
Juokse henkesi edestä
Ota toivon kipinä mukaan
Taivas on täynnä kuumaa terästä
Ehkä pian, sitä ei tiedä kukaan...
Juokse villi lapsi on pieneen tilaan ahdettu suuri kokonaisuus. Pellen ja Taskisen unohtumaton kuvaus tästä päivästä, yksi suomalaisen rockin tärkeimmistä biiseistä.

Levy on täynnä hienoja kertosäkeitä, joita on pakko lainata. Pellen tekstit syöksyvät Taskisen mahtavien melodioiden ja Tumpin taustalaulujen myötä suoraan tajuntaan. Kuunnelkaa kovaa!


Sisko tahtoisin jäädä
Mutta moottoritie on kuuma
Kaupunkien valot mulle huutaa
Tahtoisin selittää
Mutta laiva odottaa
Sä olet mulle unelmaa mutta maailma on totta...
Kun Pelle laulaa vapaudesta, hän tekee sen syvällisesti ja kannustavasti. Ei naiivisti kuten Woude.


Vapaus, on suuri vankila
Rakkaus, vain pelkkää unelmaa
Ystävyys, usein vaikeampaa kuin yksinäisyys...

Sisko meille on annettu elämä
Mä en aio heittää sitä menemään
Olen aina tarttunut joka sekuntiin
Ja se on aina sattunut
Mutta sydän sanoi niin...
Levyn kauneimpia ja samalla rajuimpia kohtia on Pellen ja Tumpin laulama kertosäe biisissä Tänä yönä vien sut pois:


Tänä yönä vien sut pois
Kun palaa kuu ja tähdet sulle soi
Vihdoinkin vapaa olla voit
Tänä yönä vien sut pois
Sanat eivät kuulosta tippaakaan naiivilta tai lällältä Pellen ja Tumpin käsittelyssä. Eivätkä ne lukuisat muut hyvät säkeet, joita tekisi mieli lainata. Huomautettakoon vielä, että laulettuina nämä tekstit ovat paljon suurempia kuin kirjoitettuina.

Ari Taskinen vastaa levyn sävellyksistä kahta lukuunottamatta. Sekava reggae Meille kävi näin on Tumpin, Olen kaunis Pellen käsialaa. Albumi kuvaa Taskisen kypsymistä merkittäväksi rock-muusikoksi ja säveltäjäksi. Minä nostan hattua ja kumarran syvään. Taskisen kosketinsoittimet ovat pinnassa kautta levyn luoden bändille uuden ja raikkaan soundin. Hänen kuvionsa ovat melodisia ja tarttuvia, kitarasoinnut jykevyyden ohella värikkäitä.

Taskinen yhdistää sujuvasti poppia ja rockia. Kun hän käyttää tavanomaisia sointukulkuja, ne eivät kuulosta tavanomaisilta. Sovitukset ovat onnistuneet. Vain levyn nimikappaleen toteutuksesta puuttuu keikkaversion voima.

Taskisen teksteistä (Kovat kundit, Nuoret rakastavaiset, Älä äiti itke, Elämän pyörä) ovat parhaita humaani Älä äiti itke ja karun romanttinen Nuoret rakastavaiset:

Valkokankaalta kuuluu ääniä
Katkonaisia lauseita
Istumme takarivissä
Rakkautta seassa karkkipapereiden
Joka hetki valmiina juoksemaan karkuun...
Andy McCoy ja Sami Takamäki ovat taustamuusikoita, mutta pirun hyviä sellaisia. Andyn kitarassa on nuoruuden raivokkuutta. Sami soittaa pehmeän, yhtenäisen ja rullaavan kompin, levyn perustan. Bändi soittaa hyvin ja kiinteästi. Ainoa puute on mielenkiintoinen rumpali.

Ennen levyn uskomattoman kaunista ja rauhoittavaa päätöstä tulee Taskisen ja äänittäjä Risto Hemmin (joka on tehnyt loistavan työn soundien kanssa) rakentama äänikollaasi Moottoritie, joka kokoaa levyn tunnelmat ja antaa aikaa ajatuksille ennen nukkumaanmenoa.

Hyvää yötä maailma, Pelle laulaa Taskisen täyteläisen kosketinsoitinmaton (tulee mieleen kirkkourkujen ja Bachin mahtavuus) yllä liikuttavan hellästi ja rakastavasti kehtolaulun maailmalle. Pellen käheä ääni on sortumisen partaalla. Tämä on minulle hienoin ja elävin suomalainen rock-laulu. Sen fiilis tuo melkein kyyneleet silmiin. Albumi tuo ilon sydämeen.

JUHANI KANSI
< Takaisin arvosteluihin

Backbeat 6/80 - Jouni

Ei mitään hienostelua, vaan voimakasta mieltä ja ruumista vapauttavaa rockia tarjoaa Pelle Miljoona OY meille nuorille ja tietysti muillekin musiikin ystäville. Moottoritie on kaikinpuolin tasainen ja loppuun asti hiottu levy aina kansisuunnittelua myöten. Tämän lehden ilmestyessä ovat kaikki OY:n kannattajat jo varmasti tutut Moottoritie-LP:n kanssa, mutta toivottavaa olisi nykyrockin leviäminen laajemmallekin kuulijakunnalle.

Tämä LP ja hiljattain pidetty kiertue ilmentävät sitä tosiasiaa, että suomalainen rock-musiikki haluaa etsiä uusia suuntia ja ilmaisukeinoja. Konserteissa Pelle Miljoona OY on käyttänyt musiikin tukena multivisiodia-systeemiä ja itse musiikkiin ovat kosketinsoittimet tuoneet kaivattua lisäväriä.

Uusien suuntien onnistunut toteutus onkin sitten jo toinen juttu. Uudemmilla kotimaisilla yhtyeillä näyttää tuo onnistuminen olevan varsin vaikeasti saavutettavissa. Edellisten vuosikymmenten suursaavutusten painavat niskassa. Doorsin Alabama Songin ohjelmistoon ottaminen, Moottoritie-kappaleen 'psykedeelinen' kitarointi, mainittu diashow sekä varsin tutulta kuulostavat nauha- ja syntetisoijakokeilut ovat kovin taaksejäänyttä kulttuuria. Antakaa sen 60-luvun pysyä siellä omilla raiteillaan. Nyt on 80-luku, kuten jotkut ehkä vielä muistanevat. Juuri NYT on aika todistaa, että rock on yhtä elinvoimaista Taidetta kuin mikä tahansa muukin musiikki. Ympyrän alituinen kiertäminen ei johda minnekään.

Jos noihin edellämainittuihin seikkoihin ei liikaa syvenny, niin silloin voi edelleenkin aistia Pelle Miljoona OY:n räjähtävän voiman. Tuo voima tulee esille huomattavasti elävämmin konsertissa, eikä tämäkään varsin onnistunut levy pysty samanlaiseen lataukseen. Hieno kappalevalikoima, varma soitanta sekä kohtalaisen hyvät soundit tekevät oikeutta kotimaisen rockin pontevuudelle, joka ei pysty kuitenkaan loppuun asti levyltä vakuuttamaan. Onneksi tulee melko usein mahdollisuus nähdä ja kuulla OY:täkin lavalla, joten mihinkään huolestuneisuuteen ei ole syytä.

Albumin tasaisen vahvasta kokonaisuudesta nousee yksi sävelmä ylitse muiden. Päätöskappale Hyvää yötä maailma on herkintä ja tunnevoimaisinta kotimaista rock-tuotantoa sitten Pekka Strengin Kesämaan jälkeen. Pelle ja yhtye ovat tavoittaneet ihmeellisen kauniin ja kiehtovan yön tunnelman tässä kappaleessa. Se kosketti varsin läheisesti ja ystävällisesti. Hyvää yötä maailma, toivotti

JOUNI
< Takaisin arvosteluihin


Helsingin Sanomat - NYT 51-52/00 - Ilkka Mattila

Syksyllä 1980 julkaistu Moottoritie on kuuma on Pelle Miljoonan pitkän uran ylivoimaisesti suurin menestys ja toistaiseksi ainoa kultalevy. Harvassa ovat ne suomalaiset, jotka eivät ole koskaan kuulleet nimikappaletta radiosta, jukeboksista tai humalaisen festivaalivieraan kasettinauhurista.

Moottoritiehen on muutenkin vaikea suhtautua tavallisena rokkilevynä. Esittelihän se suomalaisille nuoren, kukkomaisesti käyttäytyvän rockkitaristin nimeltä Andy McCoy. Pian levyn julkaisemisen jälkeen Andy ja Pelle Miljoona Oy:n basisti Sami Takamäki lähtivät Tukholmaan ja perustivat Hanoi Rocksin (WebMasterin huom: Tiedän, ei Hanoin perustaminen ihan noin tapahtunut, mutta näin I. Mattila kirjoittaa...) Silti Oy:n musiikki oli Pellen, Tumppi Varosen ja Ari Taskisen käsialaa. Taskinen siirtyi myöhemmin kokeilevampaan rockiin, mutta Pellen ja Tumpin pitkän yhteistyön päälinjat ovat kuultavissa tälläkin levyllä. Albumin hitit - nimikappale, Koska sydän sanoi niin ja Juokse villi lapsi - ovat kuitenkin Taskisen käsialaa.

Teknisesti Moottoritien soitto kuulostaa välillä aika rupiselta ja rytmisesti levottomalta, eikä uudella masteroinnillakaan voi tiukentaa komppia. Ehkä levyn arvo on jossakin muualla, koska se kuulostaa puutteistaan ja hölmöyksistään huolimatta yhä perin sympaattiselta.

***
ILKKA MATTILA
< Takaisin arvosteluihin


Länsi-Savo / Xon, 2001 - Anssi Mehtälä

Moottoritie on kuuma/Vapaus on suuri vankila/Meille kävi näin/Koska sydän sanoi niin/Kovat kundit/Olen kaunis/Juokse villi lapsi/Nuoret rakastavaiset/Älä äiti itke/Tänä yönä vien sut pois/Elämän pyörä/Moottoritie/Hyvää yötä maailma.

Ari Taskinen laulu, kosketinsoittimet, kitarat, nauhat; Andy McCoy kitara, laulu; Sami Takamäki basso, laulu; Tumppi Varonen rummut, lyömäsoittimet, laulu; Pelle Miljoona laulu, rummut.

Tuottajat Pelle Miljoona Oy ja Atte Blom.
< Takaisin arvosteluihin

Johanna 1980.

Moottoritie on kuuma vangitsi vuoden 1980 tunnelman

Vuoden 1980 alussa suomalaisessa rockissa elettiin muuttuvia aikoja. Punkin ja uuden aallon energiaryöpsähdys alkoi pikku hiljaa tasaantua ja uusia suuntia etsittiin uutterasti. Suoraviivainen sahaus alkoi muuttua monisyisemmäksi ja sävykkäämmäksi.

Suomalaisen punkin ykkösnimi Pelle Miljoona oli muiden mukana uuden haasteen edessä. 1980-bändi oli hajonnut, kun kitaristit Stefan Piesnack ja Rubberduck Jones jättivät yhtyeen. Paineita uusiin juttuihin oli edelleen, olihan syksyn suurhitti Tahdon rakastella sinua nostanut 1980:n Suomen ykkösbändiksi.

Pelle Miljoona Oy syntyi helmikuussa 1980. Matkalta palannut Pelle sai todeta bändin saaneen kaksi uutta jäsentä ja yhden uuden instrumentin. 1980:ssä bassoa soittanut Ari Taskinen oli nimittäin hankkinut New Yorkista Prophet 5-merkkisen syntetisoijan ja päättänyt siirtyä kokonaan kosketinsoittajaksi. Samoihin aikoihin hän oli tutustunut legendaarisella Kill City-klubilla 17-vuotiaaseen ex-Briard-mieheen nimeltään Andy McCoy, josta saatiin uusi kitaristi bändiin. Rumpali ja kakkosvokalisti Tumppi Varonen oli puolestaan törmännyt Lepakossa Sami Takamäki-nimiseen 15-vuotiaaseen teiniin, josta tuli bändin basisti.

Taskisen levy, bändin levy

Uusi bändi alkoi välittömästi harjoittelun ja kappaleiden rustaamisen. Taskinen syntikoineen otti nopeasti dominoivan roolin ja niinpä kappaleista alkoi tulla hyvinkin kosketinsoitinvoittoisia, mikä vuonna 1980 oli entiselle punk-bändille radikaali ratkaisu.

–Joo, silloin alkoivat ne jutut että "Pelle on pettänyt punkin", naureskelee Pelle Miljoona muistellessaan 20 vuoden takaisia aikoja.

–Mutta se levy itse asiassa syntyi todella vaistonvaraisesti. Ei siinä paljon kelailtu mitään, Taskinen soitti syntsaa paljon, joten totta kai se vaikutti soundiin. Biisejä tuli nopeasti ja niitä treenattiin ahkerasti, joten levylle sitten aikanaan tuli myös hyvä bändisoundi, kertaa Pelle.

Melkein kuin puolivahingossa kehkeytyi sekin kappale, joka antoi levylle nimen ja joka kiteyttää koko sen yleissävyn ja tunnelman:

–Taskinen soitti syntikkaansa päivät pitkät yläkerrassa siellä koululla, missä bändi treenasi ja missä hän ja Tumppi asuivatkin. Olin yhtenä päivänä alakerrassa vääntämässä jotakin tekstejä, kun yläkerrasta alkoi kuulua tosi makee nouseva ja laskeva syntikkariffi: tutu-dum, tutu-dum, tutu-dum, tutu-dum ja siihen vielä hieno kertosäekin. Teksti siihen syntyi nopeasti ja illalla sitten jo treenattiin Moottoritie on kuuma-nimistä biisiä, muistelee Pelle.

Moottoritie on kuuma muodostui Taskisen voimannäytöksi. Hän teki levyn 13 biisistä yksinään viisi ja saman verran Pellen kanssa kimpassa, jälkimmäisen vastatessa sanoituksista. Problems-levyä samaan aikaan tehnyt Varonen osallistui talkoisiin ainoastaan Meille kävi näin-reggaebiisillään ja Pelle kirjoitti yksin kappaleet Olen kaunis ja Tänä yönä vien sut pois. Myöhemmin uutteraksi säveltäjäksi paljastunut Andy säästi biisinsä parempaan tarkoitukseen...

Soolotyöksi kiekkoa ei kuitenkaan voi sanoa, sillä se on ennen kaikkea bändilevy; kokonaisuus toimii. Andyn kitaraosuuksissa on voimaa ja tyylikkyyttä ja Sami saa basso-osuutensa natsaamaan niin Pellen kuin Tumpinkin rummutuksen kanssa.

Moottoritie on kuuma on uuden ajan levy myös sanomaltaan. Albumin sanoituksista ei juuri löydy punkin yhteiskunnallista kantaaottavuutta paria poikkeusta lukuun ottamatta, vaan sävy on hyvin henkilökohtainen. Kappaleissa puhutaan asioista ihmisten ja heidän kokemustensa kautta ja etenkin Pellen teksteistä löytyy ensimmäistä kertaa sitä romanttisuutta, josta häntä myöhemmin usein kritikoitiinkin.

Bändi hajosi kesken kaiken

Levyn biisien löydettyä muotonsa Pelle Miljoona Oy suuntasi keikoille. Keväällä ja etenkin kesän festivaalikeikoilla meno oli huimaa ja uusien laulujen saama vastaanotto innostunut, vaikka ne olivatkin useimmille vielä outoja.

–Keikoilla kiertäessä alkoi tuntua siltä, että tästähän on tulossa jotakin, kun porukka lauloi jo biisejä mukana, vaikkei niitä oltu edes vielä levytetty, sanoo Pelle.

Studioon Pelle Miljoona Oy suunnisti elokuussa. Levytyssessiot sujuivat vaivatta. Hienostuneen bändisoundin tallensi äänittäjä Risto Hemmi, joka olisi periaatteessa ansainnut työpanoksestaan tuottajakrediititkin. Kuin uuden ajattelun ilmentymänä levyn loppuun laitettiin Hemmin ja Taskisen nauhoista kokoama äänikollaasi Moottoritie ja sen perään vain kosketinsoittimin toteutettu Hyvää yötä maailma.

–Levyn tekemisessä jotenkin natsasi kaikki, biisien teosta aina äänittämiseen saakka. Lisäksi Moottoritie on kuuma osui jotenkin oikeaan saumaan; moni muukin etsi jotain uutta, pohdiskelee Pelle klassikkonsa syitä ja seurauksia. Syyskuussa julkaistu levy ponnahtikin pian listojen kärkeen ja myi kultalevyksi niin ikään ripeästi.

Ongelmat alkoivat kuitenkin pian sen jälkeen. Levyn valmistumisen jälkeen Interrailille suunnanneet Pelle ja Tumppi palasivat reissultaan ja saivat kuulla hyvät ja huonot uutiset: Levy oli ykkösenä ja rundi alkamassa, mutta bändi oli hajonnut. Andy ja Sami olivat lähteneet Tukholmaan perustamaan Hanoi Rocksia ja varastaneet vielä Piesnackin kitaravahvistimenkin. Piesnack otettiin taas kitaran varteen ja basistiksi Widows-yhtyeessä soittanut T.B.Widow.

–Kiertueella oli tosi outo tunnelma. Levyn tehnyt bändi oli hajonnut ja keikoilla alkoi ilmetä sellaista hysteriaa, jossa ainakaan minä en tuntenut oloani yhtään kotoisaksi. Se oli jotenkin sekavaa aikaa, josta ei näin jälkeenpäin ajatellen jäänyt käteen kovinkaan paljon positiivista, sanoo Pelle nyt.

Mutta jäi siitä hyvä rock-levy, joka edelleen palauttaa mieliin pimeän, punkin jälkeisen syksyn tunnelman. Sen syksyn, jolloin tuntui siltä, että yksi aika on lopussa ja uusi alussa. Se toisi 80-luvun edetessä mukanaan uusromantiikan, futurismin, tanssimusiikin, taiderockin ja ties mitä. Moottoritie on kuuma on albumi, jolla kaiken tuon ensimmäiset idut ovat jo kuultavissa.

ANSSI MEHTÄLÄ

< Takaisin arvosteluihin