Pelle Miljoona & Rockers : Brooklyn Dakar

Pyramid 1000 231042
(New York) - Jesse toi valon (San Fransiscoon) - Pakahtuvat unelmiinsa - Wild Billy Hitchcock - Brooklynin enkeli - Mahdotonta rakkautta - Hey, Mr Aeroflot - (Koraanikoulu) - Oo niinku oot - Afrikan kuningas - Cecilia - Mama Africa - Sielu nomadin

Rumba 20/99
Soundi 11/99
Itä-Helsingin Uutiset ??.10.99
Ylioppilaslehti 15.10.99
Sue 06/99


© Rumba 20/99 - Tero Valkonen
Pelle Miljoonassa on kaikista koomisista seikoista huolimatta varsin paljon kunnioitettavia piirteitä. Nämä tulevat esille varsinkin silloin, kun hän jättää politiikan ja keskittyy ihmisiin. (Tiedän kyllä, että aiheet ovat kiinni toisissaan, mutta kyse on painotuksesta.) Tällöin hän on aika ovela ja itseironinenkin.

Brooklyn - Dakar jakautuu kahtia: ensimmäisessä osassa käsitellään nykyistä Amerikkaa, sen unelmia ja patologioita; jälkimmäisessä liikutaan Afrikan maisemissa ja katsellaan mietteliäästi tähtiin. Amerikka kuulostaa erittäin akustispainotteiselta kitararokilta. Afrikassa soivat reggae ja paikalliset lyömäsoittimet. Afrikka - osuus on musiikillisesti paljon kiinnostavampi ja tekstillisestikin parempi.

Pelle Miljoona toteuttaa edelleen myös omaa beat - estetiikkaansa ja monissa lauluissa matkustetaan jonnekin. Ei siis ole yllätys että Jack Kerouac ja muut beat - hahmot seikkailevat teksteissä. Pelle saa maailmankiertämisen kuulostamaan seikkailulta, ei turismilta. Muutenkin hän kuulostaa mieheltä, joka tekee juuri sitä mitä haluaa. Se on helvetin hienoa, vaikka Pellen sävel- ja tekstikynä eivät popmusiikkia uudistakaan.
6 / 10

Tero Valkonen - Rumba 20/99
< Takaisin arvosteluihin


© Soundi 11/99 - Pertti Ojala
Lähes Martti Ahtisaaren mitalla maailmalla liikkuva Pelle Miljoona yhdistää Rockersin uusimmalla albumilla kokemuksiaan kahdelta mantereelta. Brooklyn - Dakar alkaa New Yorkista ja San Fransiscosta ja päätyy Äiti Afrikan kautta syvälle nomadin sieluun. Matkailu on taas kerran avartanut ja auttanut Pelle Miljoonaa löytämään tasapainon globaalin ja paikallisen välillä.

Pelle Miljoona & Rockers tykittää tällä kertaa yksinomaan Pellen biisejä ja kaiken lisäksi vivahteikkaammin ja monipuolisemmin kuin koskaan. Osittain rumpali Vännin mukaantulon myötä Rockersin rock on kartuttanut värejään niin, että Brooklyn - Dakariin voi monin paikoin paneutua musiikillisestakin näkökulmasta. Pelle Miljoona ei yritä vaimentaa Bob Dylanin ja Bob Marleyn vaikutusta ja rytmeistä erottuu pienimuotoista kokeilumieltä. Tatu Mannberg ujuttaa soittoonsa yhtä lailla Pretenders - sitaattia kuin Pelle ja J.Karjalaisen yhdessä laulaman Avaruuden ikkunan rautalankaisuutta.

Pelle Miljoonan lyriikoissa puhuu nyky-yhteiskunnan kadottama omatunto, ilman että se kääntyisi saarnaamiseksi. Brooklyn - Dakarin ääniä ovat yhtä lailla Pelastusarmeijan rytmittämä hippihistorian muistelu, Pakahtuvat unelmiinsa - biisin Väkivalta ja päihdeongelman luotisuoruuteen palautuva svengi kuin Brooklynin enkelin saksofonilla sinetöity jazz. Levyn hiteintä raitaa Oo niinku oot seuraava Afrikan kuningas aloittaa anglo-amerikkalaisen musiikin palauttamisen takaisin mustaan kotiinsa.

Pelle Miljoonassa on pitkästä aikaa vanhaa, laulavan idiootin vimmaa. Brooklyn Dakar on kaikkea muuta kuin taas yksi Pelle Miljoona & Rockers - albumi.

####

Pertti Ojala - Soundi 11/99
< Takaisin arvosteluihin


© Itä - Helsingin Uutiset - Lamppu Laamanen
Ei tämä albumi miljoonia myy, vaikka onkin parasta Pelleä pitkään aikaan. Levyllä on letkeää reggaeta, rytmikästä afrikkaa ja sitä amerikkaa, mutta taustalla loistaa suomalaisuus, vaikkei kosmopoliitti Tiili sitä välttämättä haluakaan. Tiijä häntä. Voi olla että haluaakin. En ole kysynyt. Kysyn joskus.

Soitto kulkee ja Pellen laulu kuulostaa jopa hyvältä. Ei pöllömpää.

pisteet 4 / 5

Lamppu Laamanen - Itä - Helsingin Uutiset
< Takaisin arvosteluihin


© Ylioppilaslehti 15.10.99 - Mikko Metsämäki
Tarina on tuttu: ristiriitaisuuksien repimä rastamies vaeltaa auringon perässä maailman eri mantereille ja pyrkii pakoon varjoaan. Tämä ei onnistu, mikä saa rastamiehen melankoliseksi. Ehkä jonkun kannattaisi kertoa ristiriitaisuuksien repimälle rastamiehelle, että edessä paahtavan auringon ja takana lankeavan varjon välillä on tietty yhteys.

Liiallinen rationaalisuus tosin söisi paljon Pellen viehätyksestä. On positiivista, että joku jaksaa vielä olla hörhö ja puhua puuta heinää television kulttuuriohjelmissa ilman alleviivattua arvokkuuden tavoittelua. Pellellä ei ole pakko olla fiksu.

Pellen musiikkiin Brooklyn - Dakar ei tuo paljon uutta, mutta muutama mainio kappale pitää levyn nipin napin pinnalla. Suurin yllätys on levyn akustisuus, koska Pellen pitkäaikaiselta taustabändiltä Rockersilta on yleensä totuttu kuulemaan ylienergistä räminää.

Mikko Metsämäki - Ylioppilaslehti 15/99
< Takaisin arvosteluihin


© Ari Väntänen - Sue 06/1999
Brooklyn - Dakar maistuu aavikoiden maanteiden kuumalta tomulta ja kylmiltä aterioilta Lower East Siden vuokrahuoneissa. Brooklyn - Dakar on kotiinpaluuta ja lähtemistä, se on tarinoita elämästä. Vanha kunnon Pöllö siis meni ja pyöräytti taas yhden hienon levyn. Ties-kuinka-mones Pele Miljoona - albumi rakentuu vinyylialbumin tapaan kahden puoliskon symbioosiksi, joista ensimmäinen puhuu Amerikasta, jälkimmäinen Afrikasta.

Amerikka - osaston helmiksi osoittautuvat dylaniaaninen Pakahtuvat unelmiinsa ja yöjazz Brooklynin enkeli. Pellestä on tullut vuosituhannen vaihteen lännenlokari, joka saa ladattua simppeleihin lyyrisiin oivalluksiinsa paljon enemmän sisältöä kuin keskinkertaiset pilkku- ja kielitieteilijät uskaltavat tunnustaa. Pelle Miljoona kantaa edelleen hyödyttöminä hylättyjen pienten kohtaloiden lippua korkealla, mutta osaa onneksi myös keventää tunnelmaa vahtaamalla uuden maailman rock and roll - romantiikkaa ja ihmeitä lapsen silmin. Afrikkalaisista lauluista yllättävät Mama Africa ja Sielu Nomadin, joiden nauhoituksissa on hyödynnetty ihan oikeiden afrikkalaisten osaamista.

Pelle kaavaili tästä levystä alun perin sooloalbumia, mutta Rockers - ryhmän mukaan ottaminen vaikuttaa lopputuloksen valossa viisaammalta ratkaisulta. Monikaan laulaja maailmassa ei nimittäin päihitä Tumppi Varosen tyylikästä vikinää, olkoonkin, että mies jättäytyy Brooklyn - Dakarilla taustalle niin biisinteon kuin laulunkin suhteen. Tatu Mannberg taas on monipuolinen kitaristi, jonka skaala venyy Ennio Morricone - cooleilusta aina afrikkabluesiin saakka. Yhteenvedonhan te olette jo varmaan kuulleetkin: "Kuningas ei koskaan kuole, skidit pitää siitä huolen."

8 / 10

Ari Väntänen - Sue 6/1999

< Takaisin arvosteluihin