Pelle Miljoona : Unimies

Aamulehti 6.12.92
Turun Sanomat 28.10.92
Savon Sanomat 6.11.92
Helsingin Sanomat 13.9.92
Kaleva 21.9.92
Etelä-Suomen Sanomat 13.1.93
Lisätietoa Unimies kirjasta >
< Takaisin arvosteluihin


ELÄMÄN PELKO ON UNEN ALKU
© AAMULEHTI 6.12.92 - Ari Närhi

Suomalaisen punk-rockin kärkihahmona maineensa luoneen Pelle Miljoonan seitsemän vuotta sitten ilmestyneen esikoisromaanin, Buddha Bluesin, kulkuriromanttinen sankari seikkaili Aasiassa. Toisessa kirjassaan Miljoona yrittää asettautua eteläamerikkalaisten kansanihmisten nahkoihin.

Muiden muassa terroristien vainoaman papin, keskenmenon kokevan torimyyjän, pyhäksi mieheksi pyrkivän kengänkiillottajan ja jalkapallotähteydestä haaveilevan katupojan kohtaloista kertovat pienoisnovellit kirjoittaja liittää yhteen Pete Cansadon, Unimiehen, tarinan kautta.

Näyttöpäätetyöhön tympääntyneen Pete Cansadon vaivana on haluttomuus ja elämän pelko, joka ilmenee alituisena nukahteluna. Seurauksena narkoleptiaksi diagnosoidusta vaivasta on sairaseläke, josta nauttimisen Unimies aloittaa lähtemällä seikkailemaan Peruun, Boliviaan ja Chileen. Hän haluaa "antaa värien ja äänien virrata jälleen elämäänsä".

Psykoterapeutti Moses Zimmermann, joka auttaa Peteä ottamaan "unisia askeleita kohti ohutta lasista seinää, joka oli erottanut Unimiehen elämästä" pyytää häntä kirjoittamaan matkallaan tapaamistaan ihmisistä.

Buddha Bluesiin verrattuna Pelle Miljoona on onnistunut karsimaan pateettis-romanttisen ja lähes huumorittoman tyylinsä pahimpia ylilyöntejä ja kömpelyyksiä, mutta uskottavaksi Unimiestäkään ei voi väittää. Sen osat muodostavat ontuvan kokonaisuuden.

Elämää pelkääväksi ja vierastavaksi esitelty päähenkilö on Etelä-Amerikan värikkäissä ja vaihtelevissa tilanteissa, huumediilereiden ja terroristien seassa, yllättäen kuin kotonaan. Nukahtelutaipumuksestakaan ei oudoissa oloissa koidu bussin penkiltä putoamista vakavampia seurauksia.

Tarinat eteläamerikkalaisista ihmiskohtaloista ovat voittopuolisesti ulkokohtaisia. Onnistuneimmissa on silti hetkittäin liikuttavia pilkahduksia yleisinhimillisestä eläytymisestä.

ARI NÄRHI
Lisätietoa Unimies kirjasta >
< Takaisin arvosteluihin


UNELMIA ELÄMÄSTÄ
© TURUN SANOMAT 28.10.92 - Mari Viertola

Pelle Miljoona lukeutuu niiden suomalaisten monitaitureiden joukkoon, joille alan vaihdos merkitsee skaalan laajenemista eikä takin kääntämistä. 70-luvulla aloittanut, kantaaottavana rockmuusikkona tunnettu mies ei silti tänä syksynä ole ensimmäistä kertaa kirjamarkkinoiden kuriositeettina, sillä hänen esikoisromaaninsta Buddha Blues ilmestyi seitsemän vuotta sitten. Mutta inhmillisyyden ja oikeudenmukaisuuden sanomastaan Pelle Miljoona ei ole vieläkään luopunut.

Unimies alkaa harvinaislaatuisella tilaisuudella: päähenkilö Pete Cansado saa toisen mahdollisuuden psykiatrinsa suosiollisella avustuksella tämän todettua potilaansa sairastavan eriskummallista mutta hankalaa narkolepsiaa, unitautia. Pete Väsynyt pakkaa siitä paikasta reppunsa ja lähtee isiensä maille, romanttisten ja rohkeiden seikkailijoiden Etelä-Amerikkaan, etsimään elämän tarkoitusta.

Matkaltaan Unimies on luvannut kirjoittaa psykiatrilleen ihmisistä, ja niin hän tekeekin. Koko kirja on ihmiskohtalosta toiseen etenevä helminauha, joka on vailla kronologista kiinteyttä ja jonka lävitse Peten oma kohtalo kulkee koossapitävänä ja yhdistävänä voimana. Pieni Miranda ja Americo unelmoivat turhaan tulevasta, Santa-Ana kätkee ikuisiksi ajoiksi salaisuutensa, Maria katuu syntejään ja kaunis Marcella Maserata itkee ensimmäisen kerran kahdeksaantoista vuoteen Unimiehen kaunisjuonisissa kertomuksissa, joista heijastuu idealistinen usko ihmisten synnynnäiseen hyvyyteen ja yhteiskunnan mädännäisyyteen.

Pelle Miljoona on osittain onnistunut luomaan asetelman, jossa kauneutta ja unia vastassa on julma, korruptoitunut maailma. Vielä selkeämpi kuva voisi olla, jos Pete Cansadon hahmo hitusen värikkäämpänä pitäisi kehyskertomusta paremmin kasassa. Sama koskee kyllä Pelle Miljoonan kuvaustapaa yleensäkin; juonen tasolla kirja puhuttelee vahvasti, mutta yksittäisen kuvailut jäävät toisinaan laimeiksi ja paperin makuisiksi.

MARI VIERTOLA
Lisätietoa Unimies kirjasta >
< Takaisin arvosteluihin


PELLE MILJOONA IDEALISTINA
© SAVON SANOMAT 6.11.92 - Antti Nisula

Pelle Miljoona haluaa parantaa maailmaa ja ilmoittaa sen myös julkisesti. Hänen tuoreimmassa romaanissaan on myös nykyajalle kovin vierasta idealisimia. Unimiehen juonena on lyhykäisesti se, että suomalainen, eteläamerikkalaisista vanhemmista syntynyt Pete Cansado lähtee etsimään juuriaan ja kadonnutta isäänsä Etelä-Amerikkaan.

Perun, Bolivian ja Chilen kaltaisten maiden arkipäivä räjähtää lukija silmille kaikessa karmeudessaan.

Kirjassa käydään läpi periaatteessa kaikki polttavimmat ongelmat: diktatuuri, huumekauppa, terrorismi, intiaanien ja lasten riisto jne. Mihinkään ei kuitenkaan tartuta kunnolla.

Pete Cansadon vaiheiden lisäksi kirjassa on pieniä päähenkilöstä irrallaan olevia tarinoita. Niiden kautta tuodaan lisävalaistusta maiden ongelmien moninaisuuteen.

Pelle Miljoona paljastaa epäkohtia. Haittana on vain se, että Etelä-Amerikan omat kirjailijat ovat tehneet homman jo aikaisemmin ja perusteellisemmin.

Hallitseva teema on intiaanien kurja asema.

Cansadon vaellus maasta toiseen on kuvattu päämäärättömänä etsimisenä. Hän ajelehtii paikasta toiseen ja tapaa ihmisiä.

Kirja on perinteinen vaellusromaani, jossa ei varsinaisesti ole suurta juonta.

Tavallista kansaa kuvataan sympaattisesti. Kirjoittaja on pienten ihmisten puolella. Siinä ovat myös romaanin ansiot.

Lopulta Cansado näkee isänsä. Tapaamisest tulee lyhyt ja myyttinen isä katoaa usvaan.

Tärkeintä Cansadon kannalta on kuitenkin se, että hän löytää juurensa ja tuntee olevansa kotonaan Etelä-Amerikassa.

Pelle Miljoona kirjoittaa selkeää ja helppolukuista kieltä. Romaanista myös aistii sen, että kirjoittaja tuntee aiheensa.

Unimies on vaatimattomalla tavalla miellyttävä kirja, josta kuitenkin puuttuu se jokin, joka tekisi siitä välttämättömän teoksen.

ANTTI NISULA
Lisätietoa Unimies kirjasta >
< Takaisin arvosteluihin


SUOMALAISEN INTIAANIN TARINA - Vihainen Pelle Miljoona on oppinut hymyilemään
© HELSINGIN SANOMAT 13.9.92 - Antti Majander

Esikoisromaanissaan Buddha Blues rockin nuori vihainen mies Pelle Miljoona kuvasi kaltaisensa vaeltajan koheltavaa odysseiaa idän ihmeellisille kaukomaille. Sieltä hän etsi vapautta, itseään ja äärimmäisiä kokemuksia.

Seitsemän vuotta myöhemmin tulee toinen romaani Unimies. Tuntuu kuin aikakausi olisi vaihtunut, sillä Pelle Miljoona ei enää edusta nuoruuden vimmaa.

Musiikista en tiedä, mutta hänen kirjoittamiselleen vaihdos on tehnyt hyvää. Enää sanan miekka ei lyö silmittömästi kaikkiin suuntiin, vaan sivaltaja malttaa myös vetää henkeä ja tähdätä.

Kaukomailla ollaan taas, tällä kertaa Etelä-Amerikassa. Sen sosiaalinen kaaos tarjoaa matkamiehelle sekä painostavaa turvattomuutta että sallivaa irrallisuutta. Hän etsii tajunnan rajoja ja minuuttaan, mutta ei enää itsetuhon kautta kuten esikoisromaanin nuori sielun veli.

"Zen Buddha, Ying & Yang, here I come!", päähenkilö huudahtaa. Nyt maan ja mielen matkassa on myös selviä oireita kyvystä nauraa itselleen.
Kohtalot

Unimiehen kehyskertomuksessa suomalaiseen elämänmenoon kyllästynyt, koulutukseen kymmenen vuotta nuoruuttaan tuhlannut Pete Cansado jäljittää kadonnutta isäänsä Perussa, Boliviassa ja Chilessä. Hän potee narkolepsiaa eli nukahtelee milloin ja mihin tahansa. Siitä kirjan nimi.

Sisältö puolestaan rakentuu paljolti Peten nukahtamisten varaan. Satunnaisten matkatuttavusten pienet elämäkerrat katkovat kehyskertomuksen lyhyihin jaksoihin. Pete ikään kuin uneksii paikallisen väen kohtaloita.

Kuinka ollakaan unijaksot ovat väkevämpää kerrontaa kuin itse kehyskertomus, joka vajoaa melko kliseiseen hurman, huuman ja kadotuksen kuvastoon. Samalla myös kieli hakeutuu puisevaan huudahteluun ja parahduksiin.

Ohjelmassa on avuoisen onnen hetkiä ja mustia pettymyksiä. Myös - tai etenkin - jälkimmäiset jalostuvat rikastuttavaksi elämänkokemukseksi, kuten yltiöromanttiseen maailmankatsomukseen kuuluu.
Kummajainen

Parhaiten Pelle Miljoona onnistuu eksoottisen ympäristön kuvauksessa. Hän sitoo ihmiset osaksi maisemaa ja osoittaa vankaa latinalaisen yhteiskunnan lainalaisuuksien ymmärrystä. Hän löytää toivottomuutta, riistoa ja murhaa, mutta ei lankea turhaan tunteiluun.

Unimiehen kerrontaa ei voi väittää erityisen notkeaksi, mutta sanakäänteistä paistaa vilpitön palo, jollaista muutoin enää harvoin tapaa suomalaisesta kirjallisuudesta. Pelle Miljoona omistautuu asialleen.

Hänen asiansa voisi määrittää totutusta erkanevan elämäntavan hahmottamiseksi.

Kirjan päähenkilö on syntynyt Suomessa, mutta Etelä-Amerikka on hänen henkinen kotinsa. Toisin kuin useimmat Pete Cansado ei ole päättänyt etukäteen, miten elämä pitää elää tai mikä on oikein ja mikä väärin. Hän kulkee ja oppii.

Pelle Miljoona on kirjoittanut kirjan suomalaisesta intiaanista, kummajaisesta jonka unelmat saattavat olla pieniä mutta ehdottomuudessaan suuria ja uljaita.

ANTTI MAJANDER
Lisätietoa Unimies kirjasta >
< Takaisin arvosteluihin


NUKU VILLI LAPSI
© KALEVA 21.9.92 - Jyrki Lehtola

Pelle Miljoonan toisessa romaanissa Unimiehessä Pete Cansado lähtee Etelä-Amerikkaan etsimään isäänsä ja kokemaan asioita, joita huonot kirjailijat tapaavat korostaa suurin alkukirjaimin. Cansado potee narkolepsiaa, eli rokkimiesten muotitautia, jossa torkahdellaan vähän väliä siellä ja täällä. Unimies jakaantuu Cansadon reaalivaelluksen kuvaukseen sekä uniosuuksiin, jotka saavat lähtökohtansa Cansadon matkallaan tapaamista ihmisistä.

Unimiestä ei ole luokiteltu nuorisokirjaksi, mikä on sääli, koska siinä viitekehyksessä kirjaan voisi suhtautua ymmärtäväisemmin.

Unimiehen viat ovat kahtaalla: Pete Cansado on paperinen mies, joka ajattelee ja (haluaa) elää Pelle Miljoonan laulujen pahimpien kliseiden mukaisesti: Rehellisesti, Kokien, Ymmärtäen, Ollen Aito jnpp. Ko. pyrkimykset esiintyvät kirjassa kuitenkin enemmän julistuksina kuin tulevat ns. luonnollisesti esitettyä. Eli sanotaan 'haluan elää', mutta ei selvitetä, mitä kummaa sellainen klisee oikein tarkoittaa.

Unimiehen toinen, ja edelliseen toki elimellisesti liittyvä, ongelma on se, että vaikka Pelle Miljoona on selkeästi nähnyt vaivaa, hän ei oikein osaa kirjoittaa. Lauseet ovat esteitä, vailla huumoria, täytettyinä tutuilla ja tuttuudessaan tyhjillä 'kokemuskirjallisuuden' eleillä.

Etenkin dialogit pullistelevat tahattomia huvittavuuksia. Kun Cansado puhuu espanjaa, Pelle 'kääntää' puheen enimmäkseen kirjakieliseksi. Hyvä niin, mutta minkä ihmeen takia Cansadon puhuessa englantia hänen puheensa käännetään puhekieliseksi? Perusteluksi ei riitä, että tällä halutaan selventää Cansadon parempaa englannin kielen hallintaa, koska moinen tieto ei vaikuta itse mihinkään suuntaan. Ainoa informaatio, mikä tällaisesta epäloogisuudesta irotaa, on informaatio Pelle Miljoonan heikosta kielentajusta.

Ja vielä toinen huomio; ymmärrän kyllä, että paikallisväriä syntyy, kun sotkee dialogiin mukaan paikallista kieltä, mutta "Kiitos pedré, adios" - tyyppiset lauseet (ja niitä on paljon) ovat aivan yhtä säälittäviä yrityksiä kuin romaani Lontoosta, joka olisi täytetty tämän tyyppisillä järjettömyyksillä: "Yksi cup of tea, please, and a slice of sitruuna, if you viitsisitte, kiitos you".

Edellä esitetyt varsin vahvat varaukset koskevat tosin paljolti Unimiehen reaalitasoa. Itse unikuvaukset eivät kompuroi keskenään niin paljon samoissa ongelmissa ja muistuttavat positiivisessa mielessä oman varhaisnuoruuteni suosikin Sven Wernströmin 'kantaaottavia' nuortenkirjoja. (Joskin eri asia on, haluaisinko omien lapsien kasvavan sellaisten unohdettujen totuuksien verkkoon.)

JYRKI LEHTOLA
Lisätietoa Unimies kirjasta >
< Takaisin arvosteluihin

UNIMIEHEN RYTMI OSUU KOHDALLEEN
© ETELÄ-SUOMEN SANOMAT 13.1.93 - Heikki Saure

Pelle Miljoona on usein rockpiireissä leimattu uuden aallon sukupolven kehäraakiksi, mutta ainakin kirjallisuuden alalla hänellä riittää sanottavaa. Pellen toinen romaani Unimies lyö kirkkaasti muiden suomalaisten rockmuusikoiden kirjalliset kyhäelmät. Esimerkiksi Kauko Röyhkän romaaneihin verrattuna Pellen tarinoissa on imua ja potkua.

Unimies sisältää mielenkiintoisia väläyksiä Etelä-Amerikan elämänmenosta. Erityisen ilahduttavaa oon se, että Pelle Miljoona paljastuu romaaninsa myötä väkeväksi kertojaksi, jolla on tarina hallussaan. Pellen otokset vieraasta kulttuurista etenevät rytmikkäästi ja jäntevästi; erilaisten tarinoiden käänteet, yllätykset ja hidastukset osuvat kohdalleen. Kerronta rullaa eteenpäin, eikä väkinäisyydestä näy merkkiäkään.

Pelle Miljoona sortuu romaanissaan hyvin harvoin pateettisuuteen, joka vaivaa hänen rocklyriikkaansa. Asenteellisuus ja ylisanat eivät pilaa kiehtovia kohtauksia. Tottakai äärimmäisyyksien miehen romaanissa toisen veljeksistä pitää olla pappi ja toisen terroristi, mutta Etelä-Amerikan olosuhteisiin henkilöt istuvat ilman suurempia ongelmia. Julistukset ja kannanotot eivät romaania rasita. Pelle kertoo tarinansa välillä jopa hämmästyttävän lakonisesti. Unimiehen kieli on rikasta mutta ei turhan koristeellista.
Katkelmat sykkivät kohtaloita

Unimiehen erilaisia kertomuksia sitoo löyhästi yhteen kirjan päähenkilön Pete Cansadon hahmo. Teos alkaa kuin mikä tahansa perinteinen matkaromaani. Pete Cansado lähtee kauas kotimaastaan Suomesta etsimään Etelä-Amerikkaan kadonnutta isäänsä. Unimiehen tyyli poikkeaa selkeästi Pellen ensimmäisestä romaanista Buddha Bluesista, joka seuraa päämäärättömästi poukkoilevien länsimaisten sekoilua Aasiassa. Jatkuva matkustaminen ei ole Pellen uuden romaanin ainoa teema; teoksen vahvuus on muualla.

Unimiestä lukiessa tuntuu siltä kuin päähenkilön seikkailu olisi vain tekosyy kertoa etelä-amerikkalaisista ihmiskohtaloista. Unimiehen parasta antia ovatkin novelleja muistuttavat katkelmat, jotka kuvaavat Etelä-Amerikan värikästä ja traagista elämänsykettä. Teos olisi voinut toimia paremmin pienoiskertomusten sarjana kuin perinteisenä romaanina.

Unimiehen yhtenäisyys vaikuttaa välillä teennäiseltä, kirjavista tilkuista parsitulta rakennelmalta. Kokonaisuus ei ole osiensa summa, sillä osat päihittävät kokonaisuuden. Tuttu ja turvallinen eheyden vaatimus ei ole aina paras mahdollinen ratkaisu. Hyvin kuvaavaa on se, että Pelle onnistuu sanomaan enemmän kirjassa nopeasti vilahtavista sivuhenkilöistä kuin päähenkilö Pete Cansadosta.
Pelle ei ruikuta

Pelle Miljoona on pureutunut Unimies-romaanissaan etelä-amerikkalaiseen elämään uskottavasti ja riipaisevasti. Pelle ei romantisoi, mutta ei myöskään ruikuta köyhien maiden ankeita olosuhteita. Teoksen henkilöt pursuavat elinvoimaa toivottomilta tuntuvien tragedioiden keskellä. Kauan sitten kukoistaneen kulttuurin perinne, nykyinen ahdinko ja unelmat sekoittuvat Unimiehen maailmassa.

Pelle Miljoona ei lunasta, vaan ylittää vuonna 1985 ilmestyneen esikoisromaaninsa Buddha Bluesin luomat odotukset. Buddha Bluesiin verrattuna Unimies on kypsä ja jäntevä teos, jota Pelle on malttanut hioa uutterasti. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista lukea, millaisia tarinoita Pelle kirjoittaisi omasta kotimaastaan. Ehkäpä kulttuurissamme on jotain pahasti pielessä, kun kertomisen arvoinen elämä täyty etsiä muualta.

HEIKKI SAURE
Lisätietoa Unimies kirjasta >
< Takaisin arvosteluihin