Pelle Miljoona: Sinkut puntarissa

Pelle Miljoona & N.U.S.: Olen työtön / Mä vain pogoon

© Soundi 3/78 - Timo Kanerva

Ja tässä sitten se KUUKAUDEN KOTIMAINEN B-PUOLI (kk:n kotimainen A-puoli oli Eppu Normaalin 'Poliisi pamputtaa taas' --toim.huom), jolla Loven tuore kotimainen löytö ei suinkaan epälojaalisti piilomainosta kilpailevaa levy-yhtiötä, vaan kyseessä on tietysti tämä mannermainen tanssivillitys tasajalkaa hyppely eli pogoilu. Vihdoinkin myös suomalaiselle yleisölle tarjoutuu mahdollisuus kuunnella äidinkielistä ylistystä pogoilu riemuille: "Mä vain pogoon, mä pogoon, mä pogoon, kunnes kuolen..."

A-puolen Olen työtön -piisiin on yritetty tunkea liialti sanoja - tuolla tempulla on laulajaparka pinteessä. Ensikuulemalta sanoista saa tuskin muuta irti kuin päällimmäisen koukun: Perrrrkele, olen työtön!. 'Olen työtön' ei ole mikään lohduton blues - se on sapekas sadatustulva. Työttömien armeija alati kasvaa ja eduskunta jauhaa aina samaa paskaa. Jossain on vika ja se ei ole meissä, vaan vika on heissä... mikään ei nyt ole mahdotonta, meitä on niin monta

Kuullessani Briardin esikoissinglen ajattelin kauhuissani, tällaistako meille tullaan tarjoilemaan kotimaisena uutena aaltona. Mutta onneksi Eppu Normaali ja Pelle Miljoona tulivat näyttämään, että löytyy sitä omaperäisiäkin uusia bändejä.

© Hilse 4/78 - Miettinen

Monet ei pidä tästä singlestä, minä pidän, molemmista puolista. Pellen pitäisi harventaa sanoituksiaan. Mistä tämän Pellen voi tavata?
< Takaisin arvosteluihin

PELLE MILJOONA: Lähdetään kiitämään / Meidän on tulevaisuus
© Soundi 9/78 - Mikko Montonen

Trio Pelle & N.U.S. on siirtynyt historiaan ja syksyllä Espooseen siviilipalvelukseen tuleva Pelle jatkaa omin päin. Tällä singlellä kitaraa soittaa Problems?ien Taskinen ja bassoa toinen hesalaiskaveri jonka nimeä en muista - vanhan bändin versiot kun eivät toimineet. Ykköspuoli on Hot Rodsien tuttu "Do anything you wanna do", johon Pelle on tehnyt hyvän tekstin homman ollessa kaukana orjallisesta käännöstehtailusta. Sovitus ei tosin omaperäisyyttä pursua. Joka tapauksessa piisi kulkee hyvin, ja Pelle on albuminteon jälkeen kehittynyt valtavasti laulajana saaden ääneensä voimaa ja määrätietoisuutta. "Tulevaisuus" on sekin hienoisesta hurmiohenkisyydestään huolimatta hyvä piisi, jota tosin kitaran yksitotinen riffi rasittaa.

© Hilse 5/78 - Mikkola

Pelle Miljoona on kanssa kova jätkä kapinoimaan ja tämä on, miten sen nyt sanoisi PAREMPAA JATKOA sille LP:lle. Sanat on REIPPAAT kuten LP:lläkin oli paikoitellen ja homma kulkee. Kakksopuoli alkaa komeasti: JUOKSE! Ykköspuoli on käännöspiisi, vittu. Pellestä tarvitaan iso juttu Hilseeseen, VAI?.

© Hilse 5/78 - Miettinen

Lisää vasenpunkkia, (mitä h*tin v*punkkia? --www-toim.huom) Hot Rodsia suomeksi. Kun Pellen lauluun tottuu huomaa että tässä on helvetin hieno singlen A-puoli. Siinä kuulemma soittaa Problems?-ihmisiä. B-puolella on kammottava heavymetalkitarariffi. Vain 7 1/2 koska B-poski on pilattu.
< Takaisin arvosteluihin

PELLE MILJOONA 1980: Pelkistettyä todellisuutta / Ramblin' Rose
© Soundi 3/79 - Mikko Montonen (?)

Livenä keskiyöllä studiossa: Pelle Miljoona & 1980 ja rockin syvin olemus. Pelle ei laula "Ramblin Rosea" edes laulumikrofoniin, ja piisi on puhtaisiin soundeihin tottuneen miksaajan painajainen mutta välittömine, räjähtävine tunnelmineen todellisen, pidättelemättömän rockin ystävän unelma. Hyvät soundit voivat olla tällaisetkin, aidot ja rehelliset. Meno on bändillä valtaisa, kahlitsematttoman kakofonisen rock'n'rollin riemujuhlaa. Rubberduckin komea kitarointi korostuu erityisesti ollen tällaisessa räkäisessä mekastuksessa ehkä eniten kotonaan. Holtittomalla kurinalaisuudellaan ja välittömyydellään pesee jopa EmCiiFaivin ja Wayne Kramerin versiot, mutta keitä ovat piisin säveltäneet Wilkin ja Birch? KUUKAUDEN B-PUOLI. Pääpuoliskolle radiosoittoa houkuttelmeaan pantu "Pelkistettyä todellisuutta" ei oikein kulje, ja siitä löytyy bändin maaliskuun lopussa ilmestyvältä "Veri ja liha"-LP:ltä onnistuneempi miksaus. (toim.huom: ihan totta, siinä luki Veri ja liha, se ei ole minun tekemäni kirjoitusvirhe)

© Hilse 1/79 - Miettinen

Mikä pettymys. A-puolen runo/psykedelia intro on kuiva ja ikävä ja vaikka piisi kulkemaan lähdettyään on ihan ok, ei singlen ykköspuolta sen alun takia viitsi kuunnella. Ja B-puolella on vieras piisi englanniksi, varmasti olisi ollut parempia bändin omia. Rubberduck Jones lienee Suomen paras kitaristi. Keltainen vinyyli.
< Takaisin arvosteluihin

PELLE MILJOONA & 1980: Mulla menee lujaa / Rakastava voima

© Soundi 6/79 - Arto Pajukallio

Pelle & 1980 sen kun vain jatkavat voittokulkuaan. Äskettäinen keikka Tavastialla oli osoitus siitä kuika täysin bändi on lyönyt itsensä läpi, sillä on nyt kysyntää kaikkialla ja se alkaa vähitellen olla varma ja luotettava bändi, myös lavalla, enää ei juttu romahda samanlaiseen sekasortoon kuin vielä syksyllä ja talvellakin. Lisäpontta tuonee myös se, että Problemsien Stefan Taasvaikeasukunimi liittyy tai on itse asiassa jo liittynyt bändiin toiseksi kitaristiksi. Uuden sinkun ykköspuolesta muodostuu varmasti pikkainen hitti ja tunnushymni, mutta itse ainakin pidän Bubbleduckelin piisistä "Rakastava voima". Soitto on kertakaikkisen voimallista ja tehoavaa, soinnit poikkeuksellisen kirkkaat ja puhtaat, kitarakuviot komeita ja tarttuvia koukkuja löytyy siinä missä laulamisen aihettakin. Kuukauden B-puoli.

© Hilse 3/79 - Miettinen

Hyvä muisto jää LOVEsta kun näitä (melkein) viimeisiä singlejä kuuntelee. PELLEn äänilevy on ihan oikea klassikko, klassikoidenkin joukossa kova. Se on hyvin inhimillinen ja tasapainoinen. Ja B-puoli on yhtä laadukasta tasoa kuin paraatipuolikin - ellei peräti parempi. Rakastava voima (DUCKin sävellys) kuulostaa lavalla m-a-h-t-a-v-a-l-t-a. Erikoispointsit taustalauluille molemmilla puolilla.


© Hilse 3/79 - J.Siukonen

Pelle ja 1980:n Mulla menee lujaa / Rakastava voima on single josta on jotenkin vaikeata sanoa jotain selkeätä. Se on hieno, etenkin tietysti Rakastava voima. On kovin henkilökohtainen juttu, miten kokee tämän levyn, (samaa pitäisi tietysti sanoa kaikista levyistä) mutta tämä huokuu rakastelunomaista, vapauttavaa rajuutta ja hellyyttä, joka vakuuttaa minut todellisuudellaan. Uskokaa pois, kyllä minullakin menee joskus lujaa.
< Takaisin arvosteluihin

LIISA TAVI: Lasta ei saa tukuttaa / Näkemiin oikein paljon  
© Soundi 8/79 - Pertti Ström

A-puoli sanat Pelle Miljoona

Lisää taideapurahojen kärkkyjiä. Pidän A-puolen sanoista, mutta tällaiset jutut pitäisi nuijia kaaliin vähän jykevämmin. Lastenpieksäjät ei kuuntele taidemusaa. Pelle teki saman tehokkaammin.
< Takaisin arvosteluihin

HAUKKA: Kukaan ei uskalla tietää / Kotiin
Love LRS 2263
© Soundi 8/79 - Pertti Ström

A-puolella on Haukan sävel ja Pellen sanat, helvetin hyviä molemmat. Minua vaan huvittaa kuunnella kun Haukan vokalisti yrittää matkia Pelleä! Toivoisin kuulevani tämän Pelle & 1980:n versiona. Silloin tuskin voisin rajoittaa kehujani parille riville. Kakkospuoli on sitten Yarin sanoitus. Kaikki tietänevät mitä mieltä olen Se-yhtyeestä. Arvatkaas mitä mieltä olen Se-yhtyettä matkivasta Haukasta. Ihan tosi pojat, yrittäkää välillä olla Haukka.
< Takaisin arvosteluihin

PELLE MILJOONA & 1980: Lanka palaa / Intiaanikesä
© Soundi 11/79 - Juice Leskinen

Pelle Miljoona on hylännyt Aldous Huxleyn teorian, jonka mukaan yhteiskunta on isoveli. Nyt yhteiskunta on faija, eikä edes oikea, sellainen pseudo- vain, A-puolella nimittäin lauletaan: "Älä usko valhe-isiin!". Eikä minusta ole kohtuullista, että Pelle menee Teddyn retkuun: Jos Teddy tulkitsee 50-lukua hyvin vapaasti (mikä kohteliaisuus!) ei kai Pellen tarvitse soittaa Hairia väärin. Älppy ja Rakastava voima olivat parempia.

© Hilse 4/79 - Miettinen
Lanka palaa on huono piisi, sen pelastaa vain Tumpin holtittoman rento kujakollihoilotus. B on loogista jatkoa edellisen singlen kauniille lauluille. Hianoo...
< Takaisin arvosteluihin

PELLE MILJOONA OY: Olen kaunis / Älä äiti itke
© Soundi 3/80 - Waldemar Wallenius

Kaunista, mutta toivottavasti minun pojallani ei tule olemaan sellaisia vaikeuksia, että tarvitsee tällaista moraalista ylösrakennusta. Toivottavasti? En ole varma...


© Hilse 3/80 - Mikkola

Ihan kuin Pelle olisi astunut hetkeksi parin vuoden taakse, mutta lopputulos on jotenkin jalostuneempaa. Tämähän on rehti homma: kauniita ja rehellisiä ajatuksia ja suora, läheinen lähestymistapa, hauskakin ja elämäniloinen. Mitä muuta rock'n'rollilta kaipaa?

© Hilse 3/80 - Miettinen

Minä uskon että Pelle todella tajuaa tätä nuorisoa. Olen kaunis on helppohoilaksinen (?? --www-toim.huom) itsetunnonkohennuslaulu, se on suoraa rock'n'rollia, sanoisinpa punkkia. Älä äiti itke on tavanomaisempi ralli, mutta Tumppi laulaa sen hienosti, TIETYSTI, ja Taskisen uusi kosketinsoittopeli riffailee hienosti. Kaiken kaikkiaan KUUKAUDEN KOTIMAINEN. Tietysti.
< Takaisin arvosteluihin

PELLE MILJOONA OY: Varjo seuraa onneain

Varjo seuraa onneain - Kuolemaantuomitun laulu /// Kun aurinko paistaa - Rakastavaisten laulu

© Soundi 7/81 - Pertti Ojala

Oy:n edellisen kokoonpanon ainoaksi levydokumentiksi jäi tämä tupla-single, joka on saatavana myös 30-senttisenä eepeenä. Muutokset "Moottoritiehen" eivät ole suuria, mutta eteenpäin ollaan silti menossa. "Varjo" on levyn soitetuin raita, mutta hyviä ovat muutkin. Ylimääräisiä lyömäsoittimia kuullaan "Auringolla" ja "Rakastavaisten laulu" on Pelleä dylanmaisimmillaan. Bändin sointi on jotenkin pehmennyt, mikä ei tarkoita löystymistä


© Mooses 3/81 - Keith Spider

Muutaman vaisuhkon kesäsirkus-keikan jälkeen tämä sinkku palautti taas uskon maamme ykkösbändiin. Etenkin mustan puolen biisit on dramaattisen vaikuttavia mestariteoksia.
9
< Takaisin arvosteluihin

PELLE MILJOONA: Sodoman poika / Puukko-Mack
© Soundi 4/82 - Mikko Montonen (?)

Pellen uutuudessa on kiireisen välityön makua. A-puoli kuulostaa "Matkalla" albumin ylijäämältä eikä sen puuttumista isolta kiekolta tarvitsekaan harmitella. Biisi on aivan liian tavanomainen ja teksti jauhaa samaa viestiä. Ilmeisesti Berliinin innoittamana syntynyt versio ikivihreästä Puukko-Mackista onkin jo parempi esitys. Pelle laulaa ja pianossa muuan Tom Müller. Liekö aito berliner? Biisissä on samantapaista poweria kuin Bowien "Amsterdamissa" aikoinaan.
< Takaisin arvosteluihin

© Laama 13
MILJOONALIIGA: Down ja out / Satelliittipoika


Pelle hyödynsi häpeilemättösti vanhan amerikkalaisen blues-ilmauksen "nobody knows you when you're down and out" ja teki siitä niin komean suomalaisen punk-version ettei asiasta ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Ohuet soundit ja hyökkäävästi pinnassa oleva laulu (Pelleltä vahva suoritus) täydentävät sekä toisiaan että kertomusta ja Tumpin uljas taustahuuto kaikuu kuin lyödyn mutta ylpeytensä säilyttäneen ihmisen viimeinen voimanosoitus. Erittäin onnistunut kuvaus kurjista fiiliksistä ja kokonaisvaltaisesta yksinjäämisestä. Tekee ehdottomasti oikeutta esi-isälleen. OK B-puoli ja hyvännäköiset kannet.
< Takaisin arvosteluihin

PELLE MILJOONA: Kyynelhelmet / Kesä 86

2 hienoa tarinaa joita molempia varjostaa sovitusten jäykkyys ja sanojen rytmitysten kangertelevuus. Levyn sointi on hieman kylmä ja kova, mikä johtunee siitä ettei studiossa ole ollut varsinaista bändikokoonpanoa. Soitannasta vastaavat J:t Sumen ja Havanna ja single on kirjattu pelkästään Pellen nimiin.
< Takaisin arvosteluihin

PELLE MILJOONA & LINNUNLAULU: Liikaa rakkautta / Shang-ri-la

Reggae-komppinen Liikaa rakkautta on Pellen 14-vuotisen taipaleen vaikuttavimpia biisejä Heti alun, kiireiseen bisnes-elämään viittava, Mä diggaan kävellä - heitto aikaansaa, perinpohjaiset olemassaoloa ravistelevat värinät. Loisteliaan tekstin lisäksi esitys hipoo musiikillista täysosumaa. Melodia, johon Stefanin kitarointi ja Repan rytminpito viljelevät ihailuaherättävän tyylitajuisia soittokuvioita, keinuu lähes toteavan huolettomasti ja Pelle heittää yhden uransa varmimmista ja sävykkäimmistä tulkinnoista. Mä oon mies jolla on paljon aikaa on hyytävän upea kiteytys biisin viestittämästä elämänasenteesta ja elämän suunnan valinnasta. Tarttuvasti rullaava Shang-ri-la jää väistämättä ylivertaisen a-puolensa varjoon. Kannet on yksinkertaisen varmaeleiset ja erittäin tehokkaat.
< Takaisin arvosteluihin

PELLE MILJOONA & LINNUNLAULU: Kun kevät taas saa / Oma koti

Pellen viimeinen levytys 80-luvulla. Pohjoisen kevättä romantisoiva puoliakustinen A-puoli liikkuu Inka/Andi-äänimaisemissa kun taas Koti on yllättävänkin suorasukainen ja simppeli rokkenrolli. Ei mitään ihmeellistä tai maailmojamullistavaa mutta molemmissa biiseissä on lämmin tunnelma ja valoisia fiiliksiä.
< Takaisin arvosteluihin

PELLE MILJOONA & ROCKERS: Myrskytuuli Jane / Bailaamaan
Soundi 3/98 - Kalle Ahola

Mä olen varmaan yksi Suomen suurimmista Pelle Miljoona - diggareista. Taas Pelle lähetti sanan rauhaton hyvällä soundilla. Pelle ei petä koskaan, vaikka eihän tämä ihan Pellen parhaita biisejä ollut.

Tässä voisi olla vertailukohtana ABC-levy, jossa oli kanssa Leiden tuottajana. Se on mun mielestä 90-luvun puolella paras Pellen rokkilevy. Tässä oli myös hyvä meininki.
< Takaisin arvosteluihin

PELLE MILJOONA & ROCKERS: Äiti maa
Poptori
Veturi 29.04.03 - T.Kivinen

Pelle Miljoona on mies, jota onneksi emme kykene karsinoimaan. Pelle Miljoona on mies, jolla tuntuu olevan ilmiömäinen kyky haistella maailman tuulia, nousta vuorille näkemään vihollinen ja vielä ehtiä barrikadeille siitä laulamaan. Pelle Miljoona tarttuu kitaraansa ja säveltää kauniin akustisen biisin, johon väsää myös hienosti nykyistä maailmantilannetta avartavat sanat. Maailmassa voi ottaa kantaa moniin asioihin, joko suoraan tai kiertäen. Irakin sotaa ajatellen kunnon Punk-rytinä olisi saattanut olla liian ilmiselvää, mutta kun asia tehdään peace & love -hengessä akustisesti, menee ajatus paremmin himaan. Oli jo aikakin että joku tekee uuden rauhanlaulun, enkä ole yllättynyt siitä että sen teki isomies Pelle Miljoona. Rockers toimii yhtä hyvin kuin ennenkin, ja Puka Oinonen toteuttaa kitarakuviot pedantilla tavallaan. "Onks tää Bagdadii?" Älä kysy vaan kuuntele!

**** / 5

< Takaisin arvosteluihin